Korte-, Ruta- ja Nuutajärven pintaa on laskettu useaan otteeseen, mm 1820- ja 1850-luvuilla. Vuonna 1931 on Nokorin koskelle vahvistettu Korkeimman oikeuden päätöksellä patoamiskorkeus 16.98. Viimeisin laskemishanke perustuu vesistötoimikunnan päätökseen 19.2.1947, jossa järvenlaskuyhtiöstä tuli laskemisluvan haltija, ja Länsi-Suomen vesioikeuden päätökseen 29.8.1983, jossa muutetaan edellisen päätöksen lupaehto kaksi (2). Kyseisessä lupaehdon kohdassa kaksi (2) velvoitetaan juoksutus toimittamaan Nokorinkosken padosta laitoksen omistajan toimesta ja kustannuksella laskusuunnitelman mukaisesti ottaen huomioon samassa lupaehdossa annetut säännöstelymääräykset. Honkolan Kartano, laitoksen omistaja, on tehnyt sopimuksen padon hoidosta Nuuta-, Ruta- ja Kortejärven suojeluyhdistys ry:n (jatkosssa yhdistys) kanssa. Yhdistys ilmoittaa pyrkivänsä aktiivisella padonhoidolla pitämään vedenpinnan aikaisempia kesiä vakaammalla ja korkeammalla tasolla. Vesistötoimikunnan päätöksessä mainittu suunnitelma on maanviljelyinsinööri A. H. Schroderuksen laatima ja 21.8.1943 allekirjoittama suunitelma Korte-, Ruta- ja Nuutajärven laskemiseksi. Honkolanjokea perattiin viimeksi kevättalvella 2001 laskuyhtiön kustannuksella. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää laskemissuunnitelman mukainen veden korkeus Kortejärvessä ja selvittää miten suunnitelma on toteutunut vuonna 2002.

Suunnitelman tarkoituksena oli löytää ratkaisu, jossa veden vaivaamille rantamaille tuotettaisiin maataloudellista hyötyä alentamalla pääasiassa ylivesien vedenkorkeuksia. Vesivoimalalle ja uitolle ei kuitenkaan saanut syntyä vahinkoa vähentyneenä vesivoimana tai liian alhaisen veden korkeuden takia. Kortejärven mataluus rajoitti myös suurta laskemista, koska ruohottuva järvi haittaisi uittoa.

Veden korkeus ennen laskemista

Veden korkeuksia järvissä mitattiin vuosina 1937 – 1940. Kortejärven korkeudet kuukausittain olivat keskimäärin seuraavat:

Taulukko 1

Keskimääräinen veden korkeus (MW) mitattuina vuosina oli siis 17.10

Ylin vesi (HW), päiväys, alin vesi (NW) ja päiväys mitattuina vuosina (Ka=keskiarvo):

Taulukko 2

Koska vuodet, joilta suunnitelmassa esitetyt havainnot ovat, olivat vedenkorkeuksissa keskimääräistä alemmat, suunnitelman laatija vertasi havaintoja Tammelan Pyhäjärvestä vuosina 1912-1941 mitattuihin vedenkorkeuksiin. Suunnitelman laatija päätyy suunnitelmassaan seuraaviin korkeuksiin, jotka esittävät vallitsevia vedenkorkeuksia Kortejärvessä ennen laskemishanketta

Taulukko 3

Selvitettäessä Kortejärven tulevia vedenkorkeuksia suunnitelmassa päädytään siihen, että suurin vedenkorkeuden aleneminen tulisi tapahtumaan maaliskuussa keskimäärin 0.55 m, tulvakorkeus tulisi alenemaan n. 0.45 m ja kasvukauden vedenkorkeus n. 0.20 m. Oletuksena on se, että oletetut laitosten käyttömäärät toteutuvat (saha- ja sähkölaitos 1.7 kuutiometriä sekunnissa ja mylly 2.4 kuutiometriä sekunnissa).

Perkauksen jälkeen vedenkorkeus Kortejärvessä on seuraava

Taulukko 4

Vedenjärjestelyssä on tarkoituksena alentaa Kortejärven vedenpinta kesällä 16.60 – 16.70 vaiheille. Tämän takia oli mm. Nokorin laitosten johtoruuhien alentaminen välttämätöntä.

Alimman veden (NW) arvioidaan todennäköisesti olevan tasolla 16.60.

Suunnitelmassa ei esitetä tarkemmin lukuina siitä, millä tavalla Kortejärven vedenpinta kuukausittain tulee vaihtelemaan. Suunnitelman liitteissä 12-16 kuvataan vedenkorkeuskäyrinä Kortejärven tulevat vedenkorkeudet. Kuukausitasoisen keskimääräisen veden selvittämiseksi poimitaan käyristä kuukausittain arvot tasavälisellä otannalla (1pv, 5pv, 10pv, 15pv, 20pv, 25pv, 30pv). Luvuista lasketaan vuosittain seuraavat kuukausittaiset Kortejärven vedenpinnan tasot laskemishankkeen jälkeen (liite 1).

Taulukko 5

Huomattakoon, että näin laskettu keskivesi vuositasolla (16.82) poikkeaa suunnitelmasta ilmoitetusta keskivedestä (16.81). Keskivesi suunnitelmassa on vuonna 1937 16.77, vuonna 1938 16.86 ja vuonna 1939 16.79. Syynä eroon voi olla epätarkkuus käyrää piirrettäessä ja luettaessa, otannan pienuus (jokaista päivää ei lasketa), jne. Tulosta voitaneen pitää kuitenkin tämän tutkimuksen tavoitteeseen nähden riittävän tarkkana.

Suunnitelmassa esitetään laskemishankkeen kustannusarvioksi 1.300.000 markkaa (vuoden 1943 rahassa?). Vesistötoimikunnan päätöksessä Nokorin vesivoimalaitoksen muutostyöt arvioidaan insinööritoimiston suunnitelman mukaan olevan vuoden 1939 rahassa 500.000 markkaa, josta laskuyhtiö maksaa 2/3 ja laitoksen omistaja 1/3. Nokorin voimalaitoksen omistaja sitoutui toimittamaan säännöstelyn sillä edellytyksellä, että vesilaitos korjataan tämän insinööritoimiston ehdotuksen mukaisesti. Epäselvää on, onko suunnitelman kustannusarviossa osittain päällekkäisyyttä.

Suunnitelman hyödyksi varovaisen arvion mukaan saadaan maanparannuksen arvona 2.065.415 markkaa (täysin kuivan peltomaan arvo on suunnitelmassa 20.000 markkaa).

Nokorin voimalaitoksen keskimääräinen teho suurenee siten, että vuotuinen energian lisäys on 22.400 kWt.

Uitto hyötyy mutkien ja kivikoiden perkauksesta ja kalastukselle ei ole odotettavissa vahinkoa.

Laskuyhtiöllä on vastuu vesiväylien suunnitelman mukaisesta kunnosta.

Yhdistys ilmoittaa internet-sivuillaan Kortejärven vedenkorkeuden graafisena. Havainnot on kuvattu kuukauden alussa ja kuukauden keskellä. Kuvasta voidaan poimia havainnot numeerisena sarjana 16.68, 16.70, 16.95, 17.00, 16.88, 16.70, 16.94, 17.11, 17.17, 17.06, 17.02, 17.00, 17.04, 17.00, 17.02, 17.00, 16.95, 16.87, 16,84, 16.83, 16.77, 16.70, 16.73, 16.70, 16.67

Luvuista voidaan laskea Kortejärven keskimääräiset vedenkorkeudet kuukausittain vuonna 2002:

Taulukko 6

Laskusuunnitelma ei toteudu keskivedellä mitaten vuonna 2002, sillä Kortejärven pinta on ollut keskimäärin 10 cm korkeammalla (16.91) kuin mitä laskusuunnitelmassa on esitetty (16.81). Keskivesi on ollut vuonna 2002 myös korkeammalla kuin 1968-81 keskimäärin (16.86).

Verrattaessa Kortejärven pinnan tasoa tilanteeseen ennen kuivatushanketta ja havaintoihin vuosilta 1937 – 1940 saadaan seuraava vertailu:

Taulukko 7

Erotus = veden pinnan taso v. 2002 verrattuna tasoon ennen laskemishanketta, metreinä:

Kuukausitasoisessa vertailussa huomataan, että laskuhankkeen toteuttamisen mielekkyys on kyseenalainen tarkasteltaessa veden korkeutta vuonna 2002. Veden pinnan taso on kolmena kuukautena (7,8,9) viidestä kasvukauden kuukaudesta (5,6,7,8,9) korkeammalla kuin ennen laskemishanketta. Keskimäärin kasvukautena vuonna 2002 Kortejärven vedenpinta oli vain ((-0.37 – 017 + 0.02 + 0.10 + 0.04) / 5 = -0.08) 0.08 metriä alempana kuin vuosina 1937 – 1940 keskimäärin.

Mikäli verrataan vuoden 2002 havaintoja tässä tutkimuksessa saatuun laskuhankkeen tavoitetasoon, saadaan seuraava tulos:

Taulukko 8

Erotus = veden pinnan taso v. 2002 verrattuna laskemishankkeen tavoitteisiin, metreinä:

Tavoite täyttyy kausvukaudella ainoastaan toukokuussa. Kortejärven veden pinta oli vuonna 2002 kasvukautena keskimäärin (-0.07 + 0.08 + 0.21 + 0.25 + 0.20) / 5 = 0.13 metriä korkeammalla kuin mitä laskusuunnitelma tässä tutkimuksessa asettaa tavoitteeksi.

Kasvukauden keskivedellä arvioituna laskemishanke toteutui vuonna 2002 (tavoite –0.20 m; toteutui 0.20-0.13 = 0.07 m) vain 35 prosenttisesti. Ylimmän veden alennuksessa on onnistuttu vuonna 2002 kuitenkin hyvin, mikäli ylin vesi on ollut alle 17.20 (suunnitelma 17.29). Toisaalta suunnitelman alimpaan veteen 16.60 ei päästä, koska alin vesi kasvukautena vuonna 2002 on 16.84.

Laskusuunnitelman toteutumisen tarkempi arviointi vaatisi kuivatushyödyn laskennan vuoden 2002 havaintoarvoilla, jotta saataisiin selville se, kuinka paljon menetetään maataloudellista hyötyä vuoden 2002 vedenkorkeuksilla. Laskenta koko hyötyalueella on verrattain työläs. Tämän tutkimuksen perusteella laskuyhtiö ei voi vaatia yhdistykseltä 65:tä prosenttia lasketusta kuivatushyödystä, 2.065.415 markasta. Voihan olla, että laskelman perustella päästäisiin tulokseen, jossa kuivatushyödystä vuonna 2002 jääkin toteutumatta esim. 55 tai 45 prosenttia. Esimerkinomaisesti asiaa voidaan kuitenkin lähestyä.

Nykyisin kuivatushyödyn laskennassa käytetään kaksijyvämenetelmää, jossa maanarvojyvällä arvioidaan maaperän luontainen kasvukyky ja viljelyarvo sekä kuivatusjyvällä arvioidaan maan parantuminen kuivatuksen ansiosta. Molempien jyvien arvo vaihtelee välillä 0.0 – 1.0. Jos oletetaan, että tarkasteltavassa kuivatushankkeessa on kevättulvan alentaminen onnistunut suunnitelman mukaan, voidaan kuivatusjyvän laskennassa menetettyä hyötyä arvioitaessa huomioida vain kesäveden osuus. Hyödyn laskennassa lähtökohtana on kuukausien 6, 7 ja 8 keskimääräinen vesi (=kesävesi). Ennen laskemishanketta kesävesi oli Kortejärvessä 17.03, suunnitelman mukaan se on 16.83 ja vuonna 2002 se oli 17.01. Kesävesi oli käytännössä samalla tasolla vuonna 2002 kuin ennen laskemishanketta, mikäli noin kahden sentin eroa ei huomioida. Kuivatushyötyä ei tältä osin saatu lainkaan.

Menetettyä kuivavaraa (17.01-16.83 = 18 cm) vastaava kuivatusjyvän suuruus voidaan lukea kuivatusjyvää kuvaavalta käyrältä. Luettava arvo riippuu pellon kuivatustavasta (avo-/salaojat) ja myös siitä, mille kuivatuslisän alueelle menetetty kuivavara milläkin osittelukuviolla osuu. Tässä arvioidaan keskimääräiseksi menetetyksi kuivatusjyvän arvoksi 0.15.

Esimerkiksi tässä lasketaan menetetty kuivatushyöty maanarvojyvillä 1.00 (=hyvä) ja 0.70 (huono). Peltomaan arvo 3400 euroa/ha

3400 mk * 1.00 * 0.15 = 510 euroa/ha

3400 mk * 0.70 * 0.15 = 357 euroa/ha

On huomattava, että yllä oleva on vain esimerkki. Kuivatushyödyn arviointi on aina riippuvainen toimitusinsinöörin näkemyksestä ja harkinnasta. Tässä tarkasteltavassa kuivatushankkeessa menetetyn hyödyn osalta tulisi myös arvioida se, onko kuivatushyödyn menetys pysyvää vai onko se tilapäistä. Tavoitteena tässä on ollut antaa vain jonkinlainen suuruusluokka menetetyn hyödyn arvosta. Hyötyalueella on peltoa noin 180 hehtaaria.

Havaintoarvoja vuodelta 2002 tarkasteltaessa voideen todeta, että Kortejärven pinta 1.4.2002 oli 16.94, vaikka se säännöstelymääräysten mukaan olisi pitänyt ehdottomasti olla 16.50. Jättämällä kevätalennus vajaaksi, paitsi rikotaan vesioikeuden päätöstä, myös otetaan tietoinen riski kevään keskimääräisen ylimmän veden 17.29 ylityksestä. Suunnitelmassa Honkolanjoen ylimmäksi vesimääräksi ilmoitetaan 10 kuutiometriä sekunnissa. Padotuskorkeudella 16.98 tämä merkitsee sitä, että Kortejärven pinta on tasolla 17.53, mikä on lähes laskemishankkeen jälkeinen ylin vesi (17.55). Kortejärven suurin tulovirtaus on suunnitelman liitteiden 12-16 mukaan huomattavasti suurempi, esim. vuonna 1937 25 kuutiometriä sekunnissa.

Nokorin kosken padotuskorkeutta 16.98 on vuonna 2002 ylitetty yhdistyksen julkaiseman tiedon mukaan toukokuussa (17.01), kesäkuussa (17.01), heinäkuussa (17.03) ja elokuussa (17.00).

Suunnitelman mukaiset Kortejärven vedenpinnan korkeudet kuukausitasolla laskemishankkeen jälkeen ovat keskimäärin seuraavat

Vuoden 2002 keskivesi (16.91) ylitti laskemissuunnitelman keskiveden (16.81) kymmenellä sentillä.

Ylimmän veden hallinnassa vuonna 2002 onnistuttiin hyvin.

Kasvukauden keskivedellä arvioituna laskemishankkeesta vuonna 2002 jää toteutumatta tämän tutkimuksen mukaan 65 %.

Laskusuunnitelman mukainen kesävedellä laskettu kuivatushyöty jäi täysin saamatta vuonna 2002.

Suunnitelman tavoitteiden ja toteutuneen maataloudellisen hyödyn erotusta ei tässä tutkimuksessa lasketa. Selvää kuitenkin on, että maatalouden saama hyöty laskemishankkeesta vuonna 2002 on jäänyt huomattavasti suunnitelman tavoitteesta.

_____

LIITTEET:

LÄHTEET: